top of page
header_main.jpg

9. toukok. 2024

#yhteiskuntavastuu, #yhteiskunta

Järjestöt pelastavat hyvinvointiyhteiskunnan?


Miten yhteiskuntamme tulee selviämään tulevaisuuden haasteista kuten ikääntymisestä, syntyvyyden vähentymisestä, liikkumattomuudesta ja mielenterveyden haasteista? Nämä muutamat esimerkit ovat tuttuja meillä Vihdissäkin.

 

Vihti ikääntyy Suomen mittakaavassa todella kovaa vauhtia, kymmenen nopeimmin ikääntyvän joukossa. Meillä yli 75-vuotiaiden määrän ennustetaan tupalaantuvan vuoteen 2040 mennessä. Syntyvyyden vähenemisen huomaamme jo päiväkodeissa, kouluissa ja harrasteryhmissä. Ikäluokkien koot on lähes puolittunut viimeisen 15 vuoden aikana. Suomessa liikkumattomuuden vuosikulut lasketaan useammissa miljardeissa. Lasten valtakunnalliset liikunnallisuutta mittaavat Move-tutkimukset osoittavat Vihdissä, että lähes joka lapsella tai nuorella on vaikeuksia selviytyä väsymättä arkipäivän toiminnoista.  Mielenterveysongelmat yleistyvät asuinpaikasta riippumatta koko ajan. Ruutuaika lisääntyy ja fyysiset tapaamisen vähenevät kaikenikäisten keskuudessa.

 

Miten yhteiskuntamme tulee näistä em. haasteista selviämään? Viime vuosien kehitys ei anna kovin hyvää kuvaa tulevaisuudesta. Verovaroin rahoitettava hyvinvointi on heikolla pohjalla juuri tällä hetkellä. Yritysten elinvoima on myös viime vuosien kriisien seurauksena laskenut selvästi.  Mistä apuja tähän tilanteeseen?

 

Minusta järjestötoiminnasta. Vihdissä järjestöihin kuuluu lähes joka toinen vihtiläinen, Vihdissä asuu oikeasti aktiivisesti toimivia ihmisiä. Järjestöissä on osaamista laajalla rintamalla ja etenkin intoa olla lisäämässä hyvinvointia monipuolisesti.

 

Miten yhteiskunnalla on varaa olla ottamatta järjestöjä mukaan talkoisin? Nyt näyttää, että tehdään juuri päinvastoin, järjestöavustuksia leikataan todella rankasti. Eikö nyt kannattaisi ottaa järjestöjen ennaltaehkäisevä työ avuksi? Se olisi varmasti tehokasta myös taloudellisesti. Ymmärrän, että päättäjillä on haastava tilanne ennaltaehkäisevän toiminnan todentamisessa, kun sitä on vaikea mittaroida. Onko varteenotettavia muita vaihtoehtoja?

 

Lasten ja nuorten liikkumattomuus lähtee tietenkin kotoa. Siellä vietetään ylivoimaisesti eniten aikaan etenkin lapsuudessa. Kotoa saadaan toimintamallit ja eväät elämään. Perheiden kasvatusta tukevat päiväkodit, koulut, kaverit ja harrastukset. Liikkumattomuuden kertautuminen sukupuolten yli on pelottavaa. Jos nykyiset lapset liikkuvat erittäin vähän, miten käy heidän lapsilleen?

 

Päiväkodeissa ja kouluissa liikutaan liian vähän. Miten näitä päiviä voitaisiin käyttää paremmin liikkumiseen? Etenkin kouluille on kasattu niin paljon muitakin tavoitteita, että aikapula on ilmeinen. Erilaisia hyviä hankkeita on ollut ja tulee olemaan, mutta tarttuuko liikunnallinen elämäntapa, jos koulu- tai päiväkotipäivään saataisiin enemmän erilaista liikuntaa? Toivottavasti, mutta itse en siihen ihan suoraan usko. Toisaalta kaikkia ei saada liikuntaan mukaan millään. Heille kaikki liikunta on hyväksi, siksi erilaiset liikuntahankkeet ovat tärkeitä. 


Minusta päiväkodeissa ja kouluissa pitäisi saada sytytettyä liikunnan liekki yhdessä harrastustoimijoiden kanssa. Löydettäisiin yhdessä mieluinen tapa liikkua, jos perheessä se ei ole onnistunut. Liikuntaharrastuksien markkinointia kouluihin, harrastustoimijoita kouluihin ja päiväkoteihin auttamaan kasvattajia ja opettajia? Tämä vaatii palkattuja työntekijöitä liikuntajärjestöihin ja se taas edellyttää avustusten lisäämistä toimintaan.

 

Syntyvyyden lasku aiheuttaa isoja ongelmia viimeistään, kun pienet ikäluokat tulevat työikään ja kantamaan vastuuta yhteiskunnan toimimisesta. Onko miellä tarpeeksi työntekijöitä 20 vuoden päästä omasta takaa? Ulottuuko työperäinen maahanmuutto varmasti kaikkialle missä sitä kaivataan? Pelkään että molempiin on vastaus ei. Järjestötoiminta voisi minusta auttaa tässäkin. Mikä on sen parempi kotouttamismuoto kuin esimerkiksi joukkuepelit ja muut erilaiset yhdessä tehtävät harrasteet? Järjestöillä tulee olemaan mielestäni yhä merkittävämpi rooli tulevaisuuden kotouttajana ja yhteisöllisyyden lisääjänä. Tämä sama yhteisöllinen harrastaminen voisi olla myös yksi mahdollinen vastaveto ruutuajan lisääntymiseen. Ja tätä kautta myös mielenterveysongelmien vähentäjänä.

 

Ikäihmisten huima lisääntyminen haastaa nyky-yhteiskunnan rakenteita. Pystytäänkö tulevaisuudessa julkisilla varoilla huolehtimaan heistä? Löytyykö perheiltä kykyä ja halua huolehtia omaisista? Riittääkö yhteisöllisyytemme huolehtimaan naapureistamme? Kenen tehtävä on huolehtia ikäihmisistä? Voitaisiinko lisääntyvää ikäihmisten joukkoa ajatella tulevaisuuden voimavaraksi tälle yhteiskunnalle? Saisimmeko heistä aktiivisia ja innokkaita vapaaehtoistekijöitä työurien pidentämisen lisäksi tai vaihtoehdoksi? Miten saisimme heidät pysymään fyysisesti ja henkisesti niin hyvässä kunnossa että voittajia olisivat kaikki, vanhukset itse ja ympäröivä yhteiskunta? Ikäihmiset elävät koko ajan pidempään, ovat parempikuntoisia kuin ennen. Uskoisin, että haluavat myös olla hyödyksi. Miten nämä yhdistettäisiin? Uskon, että järjestöt pystyvät siihenkin, jos annetaan heille kunnon työkalut.

 

Mitäpä jos Vihdin kunta moninkertaistaisi järjestöavustukset? Avustuksien ehtona olisi palkata järjestöihin ihmisiä, jotka jalkautuisivat päiväkoteihin, kouluihin, oppilaitoksiin ja ikäihmisten pariin. Samalla järjestöille pitäisi asettaa selviä tulostavoitteita, jotka jämäköittävät rahojen käyttöä ja tulosten seurantaa.  Samalla kynnys aktiiviseksi järjestötoimijaksi alentuisi merkittävästi. Vihdin kunta saisi mediatilaa ja elinvoimaa kuntalaisten hyvinvointi kasvaisi valtavasti!

 

Miksi uskon näin vahvasti järjestöjen mahdollisuuksiin? Olen saanut läheltä seurata mitä kaikkea hienoa perinteinen jalkapalloseura voi saada aikaan ympäröivälle yhteiskunnalle, kun ajatuksien annetaan lentää hieman vapaammin varsinaisen järjestötoiminnan ulkopuolelle. Nummelan Palloseura on vähintään pilotoinut onnistuneesti noita edellä mainittuja asioista. Tästä syystä tiedän, että sama onnistuu muiltakin.

 

Tarvitaan vain vähän oman ajattelun laajentamista ja etenkin yhteiskunnallisen ajattelun muuttumista. Näin saataisiin järjestöt paremmin mukaan hyvinvointitalkoisiin.


 

Timo Tuomi

kehittämispäällikkö

Nummelan Palloseura

-Enemmän kuin urheiluseura-






bottom of page